sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Sitten kun..

Olen viime aikoina kiinnittänyt lähipiirissäni huomiota erääseen asiaan. Monesti tutut, ystävät ja sukulaiset elävät taloutensa kanssa sellaista sitten kun elämää. Ajatellaan monesta asiasta tyyliin sitten kun tämä taloustilanteeni tästä tasaantuu parin kuukauden päästä.

Eli toisin sanoen perustellaan ikään kuin itselle se suuri menojen osuus suhteutettuna omiin tuloihin. Esimerkiksi näin: "tammikuussa tuloja oli 1800e ja menoja 2200e. Suurta menopuolta selittää se kun auto hajosi ja sitä piti korjailla. Helmikuulle on tulossa reissu ja maaliskuussa ostetaan uusi polkupyörä. Mutta sitten huhtikuussa tilanteen pitäisi tasoittua ja tuloista jäädä jotain säästöönkin."

Mä en osta tota selitystä. Tai sillee joo, että onhan se totta että aina voi niitä yllättäviä tai niin sanotusti ylimääräisiä menoja tulla. Mutta mun mielestä se on enemmänki sääntö ku poikkeus. Eli yllättäviä menoja tulee meillä kaikilla, oli se sykli sitten joka kuukausi, joka toinen kuukausi tai kolmen kuukauden välein. Niin niitä tulee. A I N A.

Siksi mä kerään puskuria. Varaudun. Puskurin lisäksi pyrin pitämään vara/laskutilillä rahaa, siihen on matalampi kynnys koskea kuin itse käteispuskuriin. Kuinka kätevää on maksaa sieltä esimerkiksi joku hajonnut pyykinpesukone tai yllättävä lasku.

Mun mielestä ratkaisu on yksinkertainen. Semmonen, että meidän jokaisen arkikulutus olisi sellaista, että siitä on varaa säästää hieman enemmän. Vaikka 20-50enemmän kuin nyt. Ja siirtää se raha selkeään paikkaan odottamaan niitä elämän yllätyksiä. Tai vaikka 1 euro viikossa. Tai joku muu omaan budjettiin sopiva summa. Pääasia että säästäisi edes jotain.

Oon yrittänytkin varovasti neuvoa näissä talousmurheissa painivia tuttujani, joista tuntuu että mitään ei jää säästöön. Olen ehdottanut budjetin tekemistä, ylimääräisten kulujen karsimista. Siis oikeasti ylimääräisten: esim. noutokahvit ym. Ja että säästäis joka kuukausi edes sen muutaman kympin.

Jotenkin se toisaalta myös turhauttaa itseä, että miten ihmiset eivät muka vaan saa säästöön rahaa vaan aina ollaan pulassa, kun jotain yllättävää sattuu. Ihmiset, joilla on paljon parempi palkka kuin minulla, eivät pärjää. Ihmiset, jotka eivät (tietääkseni) ole ulosotossa, eivät pärjää ilman luottokorttia tai kavereilta (jopa minulta) lainaamista.

Joskus salaa mietin, että mitenhän tän mun fiksaation talous- ja raha-asioiden hoitamiseen saisi hyödynnettyä. Että voisko siitä tulevaisuudessa tehdä itselle vaikka jonkin ammatin.

Hyvä mun on ulosottovelallisena, raha-asiani totaalisesti möhlineenä miettiä miten jotkut ei osaa säästää, vaan vinguttavat luottokortin joka kuukausi tappiin. Itsehän en edes luottokorttia saisi (vaikka en myöskään aio sitä ulosoton jälkeenkään hommata). Mutta on ulosotosta mulle ollut sellainen iso iso plussa että oon pakostakin ottanut raha-asioita omaan hallintaani. Ja oppinut budjetoimaan. Ja hurahtanut säästämään.


Toki ei mulla itselläkää ihan puhtaat jauhot oo pussissa, enemmän saisi olla säästössä. Laskeskelin että mulla on kuitenki semmonen 1500e yhteensä rahaa irroittaa, jos ja kun niitä yllätyksiä tulee vastaan. Eihän se kivalle tunnu vararahoihinsa kajota, mutta en usko että kivalle tuntuu sekään, jos ei ole varautunut ja joka toinen kuukausi tulot-menot laskelman tulos on negatiivinen.

5 kommenttia:

  1. Samaa asiaa itsekin välillä pohtinut. Joskus yllättäviä menoja vaan tulee vaikka useampi peräkkäin, mutta jos näin käy, tulisi osata luopua niinä kuukausina jostain muusta ei niin pakollisesta rahanmenosta. Moni ei näin vaan osaa tai halua tehdä.

    1500€ vararahasto yllättäviin menoihin on jo hyvä. Sillä kustantaa useammankin kodinkoneen tai auton korjauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin toinen täysin pätevä vaihtoehto, kun tulee yllättävä meno, niin edes silloin hetkeksi tinkisi siitä elintasostaan sen aikaa että saa asiat taas sille tutulle mallille. Jos siis vararahastoa ei erikseen ole. Jos vararahasto on niin sit ei tartte ees tinkiä mistään kun rahat on jo etukäteen säästetty.

      1500e on mustakin tavallaan hyvä summa, mutta säästämiseenkin tulee tietty himo ja se koukuttaa. Mutta itse priorisoin ulosoton ylimääräiset lyhennykset säästämisen "edelle" ja kun uo loppuu saan kasvattaa puskurini isommaksi siten että se vastaa mun 3kk elinkustannuksia. Siihen uskoisin olevani tyytyväinen. :)

      Poista
  2. Voin samaistua itse molempiin puoliin. Olin ennen juurikin näitä "always broke"-ihmisiä. Usein syynä oli se, ettei elämässä yksinkertaisesti ollut budjettia tai minkäänlaista tietämystä jatkuvista menoista. Esim. vakuutusmaksut ja auton huollot tulivat aina "yllärinä", vaikka nehän tulevat aina samaan aikaan vuodesta! Ja syitä siihen, miksi kulujen tai edes säännöllisten menojen seurantaa ei ole, on yhtä monia kuin ihmisiäkin.

    Itse toteutin sellaista elämäntyyliä, johon vain kuului tietyt asiat: vaatteet, elektroniikka, ravintolat ja "muu höttö". Kaikki on kiinni siitä, mitä sillä hetkellä kokee itselleen tärkeäksi. Se on sitten eri asia, ovatko itselleen tärkeät asiat tärkeitä elämän kannalta. Usein eivät.

    Hankalinta siinä tilanteessa on harmillisen usein se, ettei persaukista ja parempia aikoja odottavaa kiinnosta tai omien kulujen tarkistelu pelottaa, koska sitten joutuu luopua "rahan tuomista etuuksista". Pelotti se itseänikin ihan hirveästi. Pelotti, koska ajattelin muuttuvani tavikseksi, jonka elämässä ei ole muuta kuin säästäminen ja nuukailu. Ja taas nyt säästeliäänä nuukailijana, joka on varautunut ennakolta pahimpaankin, koko ajatus naurattaa. Mutta silloin se tuntui todelliselta ja maailman romauttavalta. Henkilölle, joka ei ole koskaan ollut niin syvällä siinä tilanteessa, on vaikeaa ymmärtää miksi "ei voi vain varautua ja säästää".

    Omassa tilanteessa toki oli se poikkeus, että korvasin tavaralla ja tietyllä elämäntyylillä huonoa itsetuntoani ja muita mielen ongelmia. Pointtina kuitenkin se, ettei toteutus aina ole niin yksinkertaista, vaikka soluutio olisikin :)

    Toivottavasti nämä tuttusi kokevat jonkun herättävän kokemuksen tai hetken, joka saa heidätkin ajattelemaan raha-asioitaan uusiksi. Ja hienoa, että olet yrittänyt auttaa, toivottavasti he pitävät oppisi mielessään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ihan sama, etten ennen budjetoinut lainkaan. Nyt on ollut kiva kun on sen taidon oppinut niin alkaa eri lailla kiinnittää myös huomiota niihin, jotka ei ns. osaa käyttää rahaa. Ei sitä itsekään tietenkään mikään mestari ole, mutta aika pitkä matka on tultu esim. 10v takaisesta minästä. Harmi sinänsä, että mun piti opetella se asia ulosoton avulla.

      Poista
  3. Tätä blogia on tosi kiva lukea, koska tiedän itse mitä on rimpuilla ja yrittää selviytyä edes hengissä. Tällä hetkellä itselläni on tavoitteena tasapainoittaa tuloja, jokta ovat olleet kaikkea muuta kuin säännölliset viimeiset 5 vuotta ja se on tuonut ongelmia. Laskujen pelko on ensimmäinen mikä täytyy saada pois ja sen jälkeen asennoiduttava niihin intohimoisesti kuin taiteenlajiin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, on opittava rakastamaan jokaista laskua, jonka saa maksaa, koska se on tie vapauteen.

    VastaaPoista

Suositut tekstit