Sitten kun..

Olen viime aikoina kiinnittänyt lähipiirissäni huomiota erääseen asiaan. Monesti tutut, ystävät ja sukulaiset elävät taloutensa kanssa sellaista sitten kun elämää. Ajatellaan monesta asiasta tyyliin sitten kun tämä taloustilanteeni tästä tasaantuu parin kuukauden päästä.

Eli toisin sanoen perustellaan ikään kuin itselle se suuri menojen osuus suhteutettuna omiin tuloihin. Esimerkiksi näin: "tammikuussa tuloja oli 1800e ja menoja 2200e. Suurta menopuolta selittää se kun auto hajosi ja sitä piti korjailla. Helmikuulle on tulossa reissu ja maaliskuussa ostetaan uusi polkupyörä. Mutta sitten huhtikuussa tilanteen pitäisi tasoittua ja tuloista jäädä jotain säästöönkin."

Mä en osta tota selitystä. Tai sillee joo, että onhan se totta että aina voi niitä yllättäviä tai niin sanotusti ylimääräisiä menoja tulla. Mutta mun mielestä se on enemmänki sääntö ku poikkeus. Eli yllättäviä menoja tulee meillä kaikilla, oli se sykli sitten joka kuukausi, joka toinen kuukausi tai kolmen kuukauden välein. Niin niitä tulee. A I N A.

Siksi mä kerään puskuria. Varaudun. Puskurin lisäksi pyrin pitämään vara/laskutilillä rahaa, siihen on matalampi kynnys koskea kuin itse käteispuskuriin. Kuinka kätevää on maksaa sieltä esimerkiksi joku hajonnut pyykinpesukone tai yllättävä lasku.

Mun mielestä ratkaisu on yksinkertainen. Semmonen, että meidän jokaisen arkikulutus olisi sellaista, että siitä on varaa säästää hieman enemmän. Vaikka 20-50enemmän kuin nyt. Ja siirtää se raha selkeään paikkaan odottamaan niitä elämän yllätyksiä. Tai vaikka 1 euro viikossa. Tai joku muu omaan budjettiin sopiva summa. Pääasia että säästäisi edes jotain.

Oon yrittänytkin varovasti neuvoa näissä talousmurheissa painivia tuttujani, joista tuntuu että mitään ei jää säästöön. Olen ehdottanut budjetin tekemistä, ylimääräisten kulujen karsimista. Siis oikeasti ylimääräisten: esim. noutokahvit ym. Ja että säästäis joka kuukausi edes sen muutaman kympin.

Jotenkin se toisaalta myös turhauttaa itseä, että miten ihmiset eivät muka vaan saa säästöön rahaa vaan aina ollaan pulassa, kun jotain yllättävää sattuu. Ihmiset, joilla on paljon parempi palkka kuin minulla, eivät pärjää. Ihmiset, jotka eivät (tietääkseni) ole ulosotossa, eivät pärjää ilman luottokorttia tai kavereilta (jopa minulta) lainaamista.

Joskus salaa mietin, että mitenhän tän mun fiksaation talous- ja raha-asioiden hoitamiseen saisi hyödynnettyä. Että voisko siitä tulevaisuudessa tehdä itselle vaikka jonkin ammatin.

Hyvä mun on ulosottovelallisena, raha-asiani totaalisesti möhlineenä miettiä miten jotkut ei osaa säästää, vaan vinguttavat luottokortin joka kuukausi tappiin. Itsehän en edes luottokorttia saisi (vaikka en myöskään aio sitä ulosoton jälkeenkään hommata). Mutta on ulosotosta mulle ollut sellainen iso iso plussa että oon pakostakin ottanut raha-asioita omaan hallintaani. Ja oppinut budjetoimaan. Ja hurahtanut säästämään.


Toki ei mulla itselläkää ihan puhtaat jauhot oo pussissa, enemmän saisi olla säästössä. Laskeskelin että mulla on kuitenki semmonen 1500e yhteensä rahaa irroittaa, jos ja kun niitä yllätyksiä tulee vastaan. Eihän se kivalle tunnu vararahoihinsa kajota, mutta en usko että kivalle tuntuu sekään, jos ei ole varautunut ja joka toinen kuukausi tulot-menot laskelman tulos on negatiivinen.