Noniin. Kauhea kynnys oli alkaa etsimään itselle terapeuttia. Nyt sitten eilen otin itseä niskasta kiinni ja aloin kahlaamaan kela:n tukemien terapeuttien sivustoja ja sain listattua kaikkineen seitsemän nimeä, jotka olisi ehkä itselle sopivia.
Näistä seitsemästä kaksi oli sellaisia, joilla on kokemusta peliriippuvuudesta ja sitä myötä sen liitännäisvaikutuksista. Tänänä sain aikaiseksi soitella ja laitella sähköpostia. Ja nyt mulla on huomenna sitten jo ensimmäinen aika. Hirvittää, se tuli niin nopeasti jotenkin nyt vastaan, vaikka tiedossa tää on ollut mulal viime syksystä saakka.
Mikä hirvittää kans aika paljon on se, mitä se maksaa. APUAAAA! 95e/kerta. Kelan omavastuu on 56.7euroa eli itselle jää maksettavaksi aika sievoinen 160e kuukausittainen potti.
Mutta niinku jo aiemmin tuolla sanoinkin, ehkä tää on semmonen asia, mitä ei voi mitata rahassa. Ehkä tää tuo mun elämään hyviä asioita ja saa oman mielen kanssa tehdä töitä. On se peliriippuvuus ja sen myötä ulosotto (ja kaikki muut miljoonat henkilökohtaiset ja perheensisäiset ongelmat, joista ei täällä sen enempää) sen verran isoja ja henkisesti kuormittavia asioita, että jospa tuon avulla saa omaa pääkoppaa vähän selvemmille vesille.
Toivon totisesi, että tuo terapeutti on semmonen kenen kanssa natsaa hyvin yhteen. Senpä näkee sitten huomenissa. Ajattelen sen niin päin, että huomenna on sen työhaastattelu ja mää haastattelen/tunnustelen oisko siinä mulle sopiva henkilö terapeutiksi. Sit se ei jännitä ihan niin paljoa.
Mun terapiamuoto on kognitiivinen käyttäytymisterapia, josta lainasin netistä tähän pienen kuvauksen:
"Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen myös käytännössä. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus." (lähde: https://kognitiivinenpsykoterapia.fi/terapia)
Semmosta, nyt ei tullu varsinaista raha-/talouspäivitystä. Silti koen, että tääkin asia on semmonen, mikä voi muillakin ulosotossa olevilla pyöri mielessä ja harkinnassa, niin haluan siksi tätäkin asiaa täällä kertoilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Blogin kommenteissa toistuu monesti samankaltaisia kysymyksiä. Tässä yleisimpiin vastauksia. Ihan omalta kokemuspohjalta ja saa kirjata jos ...
-
Seuraan kuukausittain mun tilien, sijoitusten ja lainojen tilannetta sekä sitä kautta nettovarallisuutta. Suluissa euromääräinen muutos he...
-
Oon pyrkinyt sijoittamaan noin 15 euroa kuukaudessa nyt ehkä reilun vuoden verran. Joskus käyttörahasta jää enemmän jäljelle ja vähä fiiliks...
Oi ihanaa! Terapia kannattaa aina ja se on todella jotain, mitä ei voi rahassa mitata. Tsemppiä huomiseen :) Ja muista tosiaan, että terapeutti on sua varten etkä sinä sitä varten ja hänen tehtävä on luoda lämmin ilmapiiri, ei sinun :)
VastaaPoistaKävin opiskeluaikana kolme kertaa terapeutilla. Sen kolme kertaa sai silloin ilmaiseksi.
VastaaPoistaMielestäni elämässäni oli kaikkia ongelmia, mutta täytyy myöntää, etten edes muista mistä asioista silloin 14 vuotta sitten puhuttiin. Muistan sen, että kolmannen kerran jälkeen kumpikin totesi, että elämäni taitaa olla kunnossa ja terapiasta ei ole minulle apua.
En ole sen jälkeen kaivannut terapeutille, enkä koe nytkään.
En siis todellakaan väheksy kenenkään tarvetta käydä terapeutilla, vaan olen kiinnostunut millaista apua sieltä voi saada. Miten terapeutti saa minut(sinut) pohtimaan asioita erilaiselta kannalta. Miten konkreettisesti puhumisesta saa apua.
Tavallaan ymmärrän, koska onhan terapeuttista avautua vaikka hyvälle ystävälle jostain asioista. Kaikista en toki ystävälle puhuisi,jolloin terapeutti on oikea kohde.
Toivon todella että saat hyötyä käynneistä. Jos jossain vaiheessa haluat vähän avata miten esimerkiksi omat asiat avautuvat uudella tavalla tms. niin mielelläni lukisin siitä.
Kiitos kommentista. Voin kertoa kun pääsen vauhtiin tässä asiassa. En itsekkään kokenut olevani välttämättä terapiaa vailla, vaan käynti työterveysläääkärillä joka laitto mut suoraan psykiatrille (kolme käyntikertaa) oli sysäys tähän. Psykiatri sanoi minulle, että nkee asian niin, että minulle olisi suurta hyötyä terapiassa käymisestä. Ehkö just tuo puhuminen, kun en koe että voin kellekkään täysin rehellisesti puhua miltä tuntuu ja miten koen. Pitää aina ajatella sen toisenkin elämäntilanne ja suhtautuminen asioihin. Terapiassa ei tarvitse. Mutta avaan enemmän kun tosiaan saan sen kunnolla käyntiin. :)
PoistaOnnittelut hienon askeleen ottamisesta ja nopeasta toiminnasta! Toivottavasti hommat lähtevät sujumaan hyvin :)
VastaaPoistaTuo hinta on kyllä ikävän suuri, mutta varmasti kuitenkin sellainen juttu, josta kannattaa maksaa, eikä miettiä liikaa kustannuksia. Käytännössä kuitenkin tämä voi helposti tulla esteeksi monille, jotka hyötyisivät terapiasta. Toivoisi siis enemmän tukea pienituloisille.