Aina voisi tuhlata

Monesti huomaa ajattelevansa, että seuraavana vuodenaikana ei mene niin paljon rahaa. VÄÄRIN! Ainakin mun kohdalla. Aina tulee jotain. Aina voisi tuhlata ja paljon.

Kesällä on lämmintä ja ihanaa ja lomaa ja pitäisi tehdä sitä tätä ja tuota. Ois hireenä tapahtumia ja osaan oli jopa päästävä. Ajatuksena että syksyn tullen meno rauhoittuu ja on aikaa siirtyä niukemmalle linjalle.

Syksy tulee. Paljon synttäreitä. Niiden myötä pari kotimaan reissua. No mutta niistä kun "pääsee" yli niin tuleekin jo joulukuu. Ja joulu. Kummilapsille nyt on ainakin pakko ostaa jotain. Ja äidille, miehelle ja anopille ja ja ja. Rakastan ostaa lahjoja, mutta niin. Pitää olla tarkkana.


No mutta tammikuussahan sitten voi säästää. Öö, nojoo miksei? No koska aina tulee kaikkea. Tammikuussa tulee reissu, joka on sinänsä ilmainen mutta jonne tarvii käyttörahaa. Helmi-toukokuun pitäisi olla helpot, MUTTA ei varmasti tule olemaan koska käyn kuitenkin ainakin kerran siskolla kylässä toisella puolella Suomea. Ja kavereita näkemässä toisen kerran eri puolella Suomea.

Ja sitten on nää kaikki ylimääräiset: auto hajoilee, koti hajoilee, koira hajoilee tai jotain.

Eli mun mielestä on parempi olla huijaamatta itseä ja uskotella että parin kuukauden päästä helpottaa ja pääsee kunnolla säästämään. Koska ei se vaan mene niin. Säästöjen on tapahduttava siinä hetkessä, siinä elämässä mitä just nyt elät. Ja ne säästöt tulee suhteuttaa siihen elämään mitä elät sillä hetkellä. Yllätysmenoille ei toki voi mitään, mutta talous kestää ne helpommin, kun elämä muutoin rullaa tasapainoisesti elellen eteenpäin..


Itsellä on tavoitteena lyhentää ulosottovelkaa keskimäärin 1100e/kk, siis niin että se laina lyhenee sen verran. Tarkistan sen summan 6kk välein eli aina tulee olla se 6600e lyhentynyt laina puolen vuoden välein. Jos rupee näyttää siltä ettei se onnistu, niin teen ylitöitä tai pihistelen jostain.

Mun mielestä on tärkeää tehdä budjetti ja olla siinä itselle rehellinen. Jos on menoja niin niitä on. Jos niitä on liikaa niin on mietittävä mistä on valmis joustamaan vai onko valmis joustamaan. Kumpi on tärkeämpää, eläminen vai pelkkä pihistely. Mun mielestä tasapaino on tärkeää. Voi tehdä kivoja ja arvokkaitakin asioita, kunhan pysyy kohtuudessa ja ei aiheuta hirveää rahapulastressiä. Voi tehdä vaikka yhden huippujutun ailloin tällöin eikä montaa pientä juttua koko ajan. Voi valita. Niinkuin kesällä olisi ollut vähän sitä tätä ja tuota. Olisin halunnut tehdä kaiken. Järki sanoi älä tee kaikkea vaan valikoi. Ja mää valikoin. Tein ne itselle tärkeimmät. Ja arvatkaa mitä, oli hyvä kesä. Vaikka en ihan joka paikkaan höökännytkään. Samalla linjalla pitää yrittää pysyä jokaisena vuodenaikana. Jokaisena valinnan hetkenä. Puntaroida, miettiä sekä tunteella ja järjellä. Olla tarkka rahasta, mutta ei liian tarkka. Olla välillä höveli, kunhan ei liian höveli.

En tiiä saako kukaan näistä mun ajatuksista mitään tolkkua, mutta kaipa se kohtuus on se avainjuttu mitä koetan tässä hakea. Ja se, että sisällyttää sen rahan säästämisen siihen jokapäiväiseen elämään ja niihin jokapäiväisiin valintoihin mitä tekee. Ja kun nauttiitai teke jotain kivaa niin tekee sen hyvillä mielin koska pystyy. :)