Tulevaisuus

Jotenkin on hurjaa ajatella että kohta mulla ei ole enää ulosottovelkaa. Kohta kaikki raha mitä saan jää mulle itselle. Tai ainakin melkein. Opintolainaa vielä on, mutta sitten ei ole muita lainoja. Ainakaan hetkeen.

Mulla on semmonen suunnitelma, etten koskaan enää ikinä ota mitään muuta lainaa kuin toivottavasti asuntolainaa joskus. En aio ikinä hommata luottokorttia. Olen kohta 5v ollut luottotiedottomana niin olen huomannut että pärjään tosi hyvin ilman sitä. Ja kyllä, olen matkustellut joka vuosi. Itse asiassa tämä vuosi vaikuttaa koronan vuoksi olevan ainut vuoteni luottotiedottomana kun en tule reissaamaan.

Autolaina on mun mielestä huono sijoitus. Autoon pitää säästää etukäteen ja ostaa sen hintanen auto mikä on varaa sillä hetkellä ostaa. Sama pätee aivan kaikkiin hankintoihin sohvasta lähtien. Meidän sohvan pohja on ollut murtuneena vikat pari vuotta. Joten uusi tai käytetty sohva olis kiva. Olen etsinyt sohvaa torista about vuoden verran, joskus aktiivisesti, toisinaan laiskasti. Turhaa sitä hätäillä.

Mun elämä tulee toivottavasti täyttymään ihan muilla kuin raha-asioilla tämän ulosoton jälkeen. Toiveissa on nimittäin vuosia ollut oma lapsi. Olen laskeskellut ja pohtinut ja taas laskeskellut milloin voitaisiin alkaa yrittämään lasta. Ja tullut siihen tulokseen että ehkä joskus joulukuussa. Silloin mulle jäisi ennen äitiyslomaa muutama kuukausi aikaa siirtää rahaa puskuriin, olettaen että lapsi saisi alkunsa nopeasti (mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys). Ja olettaen että pystyisin töissä olemaan jonnekkin lähelle äitiysloman virallista alkuaikaa.

Se on pakko myöntää, että malttamattomuus lisääntyy velan pienentyessä. Lapsen saaminen on mun suurin motivaatio ollut maksaa velat mahdollisimman nopeasti pois. Toivon tosi kovasti, että sen saaminen onnistuisi. Ja pelkään että se ei onnistu.

Budjetointi, säästäminen ja etenkin tulevaisuudessa myös sijoittaminen tulee jäämään pysyväksi osaksi mun elämää. Olen oppinut hirveästi rahasta ja rahankäytöstä ja etenkin puskurin tärkeydestä tällä mun ulosottomatkalla. Ja aion niitä oppeja noudattaa jatkossakin.

Toivon että kulutus pysyy ruodussa ulosoton jälkeenkin, enkä lähde hurjastelemaan kun rahaa jääkin about 1000e kuukaudessa enemmän käteen. Se on käsittämättömän iso summa rahaa.

Aion myös pitää blogia jatkossakin. Seurata lukuja ja tavoitteiden täyttymistä. Aion kehittää itselle aivan uudenlaisia taloudellisia tavoitteita ulosoton jälkeen. Toki jos se lapsi joskus syntyy niin sehän vähä hidastaa säästämisen ja sijoittamisen tahtia, mutta se ei saa estää sitä kokonaan.

Tämmönen sekava poukkoileva teksti siitä, mitä ajatuksia ulosoton loppuminen mussa just nyt herättää.