lauantai 9. marraskuuta 2019

Lehdessä

Taloussanomiin ilmestyi tänään minusta kertova lehtijuttu.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006300842.html

Mielestäni juttu oli hyvin kirjoitettu ja itsessään koko haastattelun teko sai mut ajattelemaan tuota, miksi mun on niin vaikea antaa itselleni anteeksi.

Toisaalta se anteeksiantamattomuus vaikuttaa siihen, että pyrin maksamaan ulosottovelan pois niin pian kuin suinkin. Mutta toisaalta velkojen maksamisen jälkeenkin olen edelleen minä, se sama ihminen joka on pelannut ja ollut ulosotossa. Oma sisäinen mieli ei varmasti muutu kuin taikaiskusta velkojen maksamisen jälkeen.

Asiaa on juteltu terapiassa ja olen ehkä pieniä askeleita ottanut sillä tiellä eteenpäin siinä mielessä, että en jatkuvalla syötöllä enää yksin ollessani soimaa itseäni vaan koetan ajatella myös positiivisesti itsestäni. Se on helppoa kun on tekemistä tai muiden seuraa, mutta yksin ollessa ajatukset kääntyvät herkästi itsesyyttelyn puolelle.

Sinänsä on hassua, jos joku muu on ulosotossa ja kommentoi esimerkiksi tätä blogia niin en ikinä koskaan ala ihmettelemään tai mollaamaan sitä ihmistä edes mielessäni. Vaan koetan tsempata ja auttaa eteenpäin. Sitä samaa tarvitsisin opetella itsellenikin sanomaan: olet ihan hyvä ja arvokas ihminen, sinä pärjäät ja osaat ja joo mokasit, mutta korjaat asiat pikkuhiljaa.

Työmaata oman mielen kanssa vielä on, mutta hiljalleen. Viime viikolla kävin itsekseni saunassa ja en tiedä kuulostaako hölmöltä, mutta päätin ajatella itsestä kaikin tavoin positiivisesti ja myös kuoria ja rasvata ihoa ja nauttia siitä, kun on hyvä olla. Ja se hyvä olo ei ollut kallista, lähinnä vaati keskittymistä omiin positiivisiin piirteisiin. Nyt tavoitteena onkin viettää ainakin kerran viikossa hetki itseni kanssa positiivisesti itsestäni ajatellen. Ehkä se joskus vielä tulee ihan automaattisesti tavaksi ja itselleen oppii antamaan anteeksi.

P.s. Aivan mahtavaa kun on lunta! :)

13 kommenttia:

  1. Olethan ja muutkin blogissa kävijät, tietoisia, että yksityishenkilön velkajärjestelyllä pääsee kaikista veloista eroon. Nopeastikkin, jos käyttää yksityistä palvelua esim.

    https://velkajarjestelyyn.fi/index.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velkajärjestely ei ole kohdallani mahdollinen koska, velkojeni määrä ei ole liian suuri maksukykyyni nähden.. Mutta toivottavasti semmoiset henkilöt jotka eivät muuten saa velkoja hoidettua tajuavat hakeutua velkajärjestelyyn. Itse kävin aikoinaan velkaneuvonnassa, missä tuo vaihtoehto kohdallani karsiutui.

      Poista
  2. Hyvä lehtijuttu. Varmasti tukee ratkaisussa jotain toista samassa tilanteessa olevaa. Riippuvuuteen voi sairastua kuka vaan. Se ei kato älyä eikä koulutusta <3

    VastaaPoista
  3. Mä tunnistin sut siitä jutusta jo ennen kuin luin sinne asti että se mainittiin. Mä oon ihan sairaan ylpeä susta ja sun maksutahdista!

    VastaaPoista
  4. Tämä blogi antaa ainakin minulle paljon uskoa siihen, että tilanne on voitettavissa. Minulla ei ole ollut aivan yhtä paljon velkaa kuin sinulla, mutta tilanne tuntuu välillä epätoivoiselta.

    VastaaPoista
  5. Mä voin kyllä myöntää, että on vaikea ymmärtää, miksi siihen pikavippikierteeseen sorrutaan. Mulla ei ole sellaisesta kokemusta. Köyhänä opiskelijanakaan ei ikimaailmassa olisi sellaista ottanut. Onko se kauhean väärin ihmetellä, miten siihen joutuu? Minua kiinnostaa mekanismit, jotka saavat ihmiset materialistiseen hurmokseen ja kuluttamaan yli varojen, siksi luen näitä ulosotto- ja talousblogeja. Joskus tuntuu tosi oudolta, miksi joku, joka jo kertaalleen on päässyt veloistaan eroon, ottaa uudestaan lainoja jättikorolla vain ostellakseen vaatteita ja käydäkseen ulkomailla. Ymmärrän toki, että esim. lääkärikäynti voi olla välttämätön. Olenko paha ihminen, kun yritän käsittää, MIKSI ihminen toimii niin täysin oman etunsa vastaisesti? Toivoisin, että järki voittaisi. Lisäksi ihmetyttää, miten vanhemmat niin usein sortuvat uskomaan jälkikasvuaan näiden pyytäessä kalliita merkkivaatteita ja älypuhelimia - kun niiden ostelu vain pahentaa lasten ja nuorten maailman varustelukierrettä. Se että "kaikilla muillakin on" tarkoittaa usein, että kahdella kahdestakymmenestäviidestä on. Jos kohta Addua on päällä 20:llä, on niillä viidellä vielä vaikeampaa. Miksi sitä ei ajatella? Miksi statuskilpailuun osallistutaan? Lisäksi niistä älypuhelimista on enemmän haittaa kuin hyötyä ala-asteikäisillä. Vielä lukiolaisillakin on niiden kanssa hirveän vaikeaa - ei ole kriittistä ajattelua, ei voimia vastustaa ryhmäpainetta, ei aikuisen itsesäätelytaitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ihmetyksesi ja osittain jaankin sen. Enhän minäkään opiskeluaikoina tai koskaan muutenkaan ottanut pikavippejä luksuselämiseen tai tavaroiden osteluun. En edes normielämiseen.

      Kaikki pikavipit mitä otin, otin pelatakseni ne. En osaa selittää sulle peliriippuvuutta sen kummemmin, mutta siinä rahan arvo sumentuu ihan täysin. Mulle se oli vain polttoainetta, jolla sai pelattua.

      Toki on olemassa ostoriippuvuuksia ja muita mitkä osaltaan varmaan selittävät pikavippien ottamista. Mutta eihän pikavippien ottamiselle varmasti oikein koskaan löydy mitään niin järkevää perustetta että niitä kannattaisi ottaa.

      Et ole paha ihminen.

      Itse toivon ja uskon että nyt kun rahankäyttö on väkisin järkevöitynyt ja on pakko säästää asioihin etukäteen niin sama draivi säilyy jatkossakin, enkä ostaisi luotolla muuta kuin asunnon.

      Poista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, poistin vahingossa kommenttisi. Mutta vastaus kysymykseen, puhelintiesoksiannon jälkeisiin paperilappuihin ei tarvitse vastata mitään. Eli voit olla rauhallisin mielin

      Poista
  7. Voi kun hyvä juttu, kiitos vastauksestasi! Ja kiitos ylipäätään tästä blogista, tämän myötä olen huomannut ettei ulosotto olekaan niin paha juttu, kuin annetaan ymmärtää. :)

    VastaaPoista

Suositut tekstit