Lamaannus

En tiedä mikä mulle iski tuon talviloman jälkeen. Kaikki tuntuu jotenkin pakkopullalta. Olen aina tehnyt paljon töitä ja myös tykännyt käydä töissä, mutta nyt on iskenyt joku lomanjälkeinen lamaannus. Töihin ei huvittaisi yhtään mennä, eikä siellä yhtään myöskään olla. Ylityötarjouksiakin on tullut useampi tässä, muttei ole napannut lainkaan lähteä ylityövuoroihin tienaamaan ylimäääräistä rahaa.

Ihmeellistä on se, että tämä lamaannusvaihe vaikuttaa myös raha-asioihini. En ole tuhlaillut yhtään, ostellut vain käytännössä ruokaa ja pesuaineita. Mutta en ole yhtän jaksanut innostua kirjoittamaan blogia saati seuraamaan tarkemmin mihin rahani oikein menevät. Yleensä piirrän päivittäin itselle ylös mihin on kulunut rahaa ja olen ollut nollapäivistä mielissäni. Nyt nekään ei tunnu oikein miltään ja tuntuu etttä se on ihan sama ostanko sen maitopurkin tänään vai huomenna. Ale-jahdissakaan en ole jaksanut käydä.

Ja lisäksi pitkästä aikaa velkasumma ulosotossa tuntuu hurjan isolta ja loputtomalta suolta, vaikka tiedän että olen sitä hienosti lyhentänyt ja samalla tahdilla se lyhenee oikeasti yli tuhat euroa kuukaudessa, mikä on hurja tahti kaiken muun asumisen ja elämisen maksamisen ohella.

Tuntuu vaan, että joka ikinen kuukausi tulee ns. takapakkia, jos ei auto hajoile niin hajoaa puhelin tai sitten kasaantuu synttäreitä ja ties mitä kissanristiäisiä mihin pitäisi aina olla jotain hommaamassa. On väsyttävää koko ajan yrittää elää mahdollisimman pienellä kulutuksella, kun maali häämöttää 29kk päässä. Se tuntuu kaukaiselta, liian kaukaiselta.


Jotenkin pitäisi nyt tarttua itseä niskasta kiinni ja saada kroppaan ja mieleen virtaa. Liikkumaan olen pakottautunut, mutta sekin on pakkopullaa. Pitäisi varmaan aloittaa jokin positiivisuuspäiväkirja, muistan viime vuoden tammi-helmikuussa tän saman olotilan ja sinänsä olen luottavaisin mielin sen suhteen, että kevään koittaessa mieli ja olo virkistyvät mutta olisi kiva kun ei olisi koko ajan jotenkin pöhnäinen olo.

Ratkaisuja on hankala keksiä. En näe mitään syytä alka tuhlailemaan rahaa pahaan oloon ja väsymykseen. Toisaalta en jaksa laskea nyt yhtään summia ja säästöjä ja muita. Säästössä on mitä on ja vastaan tulee mitä tulee. Elän vaan, käyn töissä, syön, liikun, siivoan ja nukun. Rahaa se säästää, mutta mieli pitäisi saada nostettua ylös tästä kuopasta.

Yleensä olen varsin optimistinen ihminen ja siksi tämmöset "ei mistään kuitenkaan mitään tule" -vaiheet tuntuvat tosi raskailta. Päivä kerrallaan mennään, Luotan nyt siihen, että helmikuun palkasta saan sen yhden ulosottovelan maksettua kokonaan taas pois ja se nostaisi motivaatiota taas keskittyä suunnitelmalliseen rahankäyttöön, sekä blogin aktiivisempaan päivittelyyn ja mieliala kohenisi hiljalleen.

Onko muilla tämmöstä alkuvuoden lamaannusta?