Hyväksyminen

Ulosoton hyväksyminen, hmmmmm. En tiedä tulenko sitä koskaan täysin hyväksymään/antamaan itselle anteeksi. Niin turhaa tuli otettua kaikki nuo lainat. Ja käytettyä ne tuhkana tuuleen.

Sen olen hyväksynyt, että peliriippuvuus on sairaus. Sairaus jota en itse valinnut sairastaa. Mutta silti sairastuin. Uskon että minulla oli sairastumiseen jonkinlainen alttius ja kun se alttius alkoi saada ravintoa, sitä ei tyydyttänyt mikään. Silti nämä tämän sairauden jälkiseuraamukset on kyllä aika vaikea sietää. Toisaalta ulosotto onneksi lopetti lainalla pelaamisen siihen paikkaan, mutta hankala on sietää joskus se, että tietää kuinka velat seuraa vuosien ajan vielä matkassa.

Mutta olen sen asian kanssa silti hieman edistynytkin. Asiaa auttaa huomattavasti palkkatasoni, eli se että ulosoton ottaman 1/3 osan jälkeen, rahaa riittää elämään ja hieman säästämiseenkin. Jotkut ihmiset saa saman palkan kuin minä uo:n jälkeen ja heilläkin se raha riittää. Miksei siis minullakin? Oikeasti mää elän ihan normaalia elämää ja ulosottoa ehkä hieman turhaankin pelätään. Jos se on ainoa vaihtoehto, niin silloin se on. Ei se mikään kuolemantuomio sentään ole.

Toisaalta ahdistuspiru päässäni ajoittain miettii että jos ulosottoa ei olisi, voisin säästää joka kuukausi melkein tuhat euroa. Arvaatteko millä tuon ahdistuspirun taltutan: sillä että sanon itselleni, että ilman ulosoton alkua en varmasti koskaan olisi alkanut hoitaa riippuvuuttani, hakenut apua ja asuisin jossain sillan alla.. Tai jos en koskaan olisi sairastunutkaan peliriippuvuuteen, niin tuskin mulle säästöön jäisi rahaa. Olen nimittäin huomannut lähipiirissäkin, että mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot ja luottokorttia käytetään surutta koroista välittämättä. Ihmeellistä. :D

Toivon ja uskon, että kun joskus pääsen veloista eroon, on minulle jo vakiintunut kuukauden budjetti ja sitten voin säästää hyvällä tahdilla ja ottaa kiinni näitä "menetettyjä" säästövuosia. Ainakin rahanarvon ymmärtäminen on kävellyt minua nyt vastaan. On ollut pakko se oppia.

Itselle pitää yrittää olla armollinen, muuten ei jaksa paarustaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Olen ylpeä siitä että tiedän velkatilanteeni, tiedän että saan ne maksettua. Teen ylimääräisiä lyhennyksiä ja silti nautin elämästä.

Äsken hemmottelin itseäni saunomalla, kuorimalla ja rasvaamalla ihoa. Kohta syön pashaa. :) Pieniä juttuja joilla pitää mielen hyvänä.

En toki mikään superihminen ole, en lähellekkään. Jostain syystä blogia ei tule väsymyksen ja ahdistuksen mielentilassa päiviteltyä. Mikä lienee ihan hyvä. Mieltä pitää hoitaa ja yritän sitä pikkuhiljaa opetella. Tärkeintä on syödä ja nukkua. Ihan niinkuin lapsetkin on pahalla päällä jos ne on nälkäisiä tai väsyneitä. Niin olen minäkin. Lisäksi pitää muistaa liikkua ja keksiä positiivista/kivaa ajanvietettä itselle.

Tärkeintä on elää. Elää ulosotossa olemisesta huolimatta. Hyväksyä se, että ne lyhenee hitaasti mutta varmasti. Aion juhlia jokaista 5000e mitä pääsen alaspäin, kohta on siis taas juhlan paikka. Jospa lopullisesti tämä elämänvaihe tulee hyväksyttyä kun se on kokonaan ohi. Pikkuhiljaa..