Auton katsastusta ja terapiaa

Siis en voi uskoa tätä todeksi, mun auto meni katsastuksesta läpi. Katsastusmies oli ihan sairaan mukava. Käytin samaa katsastusasemaa kuin viime vuonnakin, koska silloin kahdesta uusintakatsastuksesta huolimatta oli myös tosi tosi mukavaa ja asiallista palvelua ja hyvä palvelu vaan jää mieleen.

Auto on kuulemma ikäisekseen hienossa kunnossa ja hyvin pidetty. Jarruputkia esitteli mulle ja niiden vaihto lienee seuraavassa öljynvaihdossa tulee ajankohtaiseksi muutaman kuukauden päästä. Mutta vähänkö tuli iloinen ja hyvä mieli tuosta asiasta. Pelkäsin ihan hulluna ajaa sinne katsastuskonttorille, niin jotenkin se fiilis, kun auto meneekin läpi ykkösellä kehujen kera, oli vaan aivan mahtava.

Huomasin alkuviikosta, kuinka ison stressin ja itsesyyttelyn saan aikaiseksi välillä tästä omasta ulosotossa olemisesta. Koska mietin vaan tiistai ja keskiviikkopäivät sitä, että miksi olen tässä pisteessä. Että jos en olisi aikoinaan ollut niin hölmö, jos en olisi sairastunut peliriippuvuuteen, niin mulla ei tarttis hetkeäkään miettiä esimerkiksi, että meneekö auto katsastuksesta läpi ja jos ei niin paljonko sen korjaus kustantaa. Oon huomannut saman ajatusprosessin ennenkin: jos on tiedossa, että saattaa tulla joku isompi menoerä, joka kiristää kukkaron nyörejä ja syö puskuria, niin uppoudun tosi nopeasti siihen JOS-ajatukseen. Jos en olisi ulosotossa niin silloin vois sitä tätä ja tuota.

Auton läpimeneminen toki lievensi tällä kertaa itsekseen sen stressin, mutta puhuin aiheesta myös terapiassa. Joku joskus pyysi, että avaisin vähän miten olen terapian kokenut, niin on se kyllä ollut todella hyväksi mulle.

Mulla on ollut ihan valtavan raskas lapsuus ja nuoruus kaikkineen ja niiden asioiden heijastuminen omaan arkeen vielä tänäkin päivänä on aika hurjaa. Toki nyt vime kuukausina se terapia on ollut myös henkisesti tosi raskasta ja vienytkin paljon voimavaroja, siten että tuntuu että on koko ajan aivan poikki. Musta on hurjaa, kun se terapeutti sanoi, että se kuuluu tähän terapian vaiheeseen. Kun itse en tunnnista mitään vaihetta. :D Mutta eiköhän se tiedä.

En terapiasta halua sen enempää avautua, koska ne asiat ovat niin henkilökohtaisia, mutta kaiken kaikkiaan ollut tosi hyvä juttu ja saanut mua pikkuhiljaa ajattelemaan asioita eri tavalla ja välillä hämmennyn, kun huomaan käyttäytyväni jossain tilanteessa eri lailla kuin aiemmin ja osaan yhdistää sen suoraan terapiassa puhuttuihin asioihin.

Kaikkiaan asiat on tosi tosi jees mallilla nyt ja tuntuu että valoa alkaa tunnelin päässä olla jo aika reilusti. Sinänsä outo tunne itselle syksyisin, kun yleensä aina syksy on mulle se kaikkein haastavin vuoden aika.

Mukavaa syksyä kaikille!