sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Sitten kun..

Olen viime aikoina kiinnittänyt lähipiirissäni huomiota erääseen asiaan. Monesti tutut, ystävät ja sukulaiset elävät taloutensa kanssa sellaista sitten kun elämää. Ajatellaan monesta asiasta tyyliin sitten kun tämä taloustilanteeni tästä tasaantuu parin kuukauden päästä.

Eli toisin sanoen perustellaan ikään kuin itselle se suuri menojen osuus suhteutettuna omiin tuloihin. Esimerkiksi näin: "tammikuussa tuloja oli 1800e ja menoja 2200e. Suurta menopuolta selittää se kun auto hajosi ja sitä piti korjailla. Helmikuulle on tulossa reissu ja maaliskuussa ostetaan uusi polkupyörä. Mutta sitten huhtikuussa tilanteen pitäisi tasoittua ja tuloista jäädä jotain säästöönkin."

Mä en osta tota selitystä. Tai sillee joo, että onhan se totta että aina voi niitä yllättäviä tai niin sanotusti ylimääräisiä menoja tulla. Mutta mun mielestä se on enemmänki sääntö ku poikkeus. Eli yllättäviä menoja tulee meillä kaikilla, oli se sykli sitten joka kuukausi, joka toinen kuukausi tai kolmen kuukauden välein. Niin niitä tulee. A I N A.

Siksi mä kerään puskuria. Varaudun. Puskurin lisäksi pyrin pitämään vara/laskutilillä rahaa, siihen on matalampi kynnys koskea kuin itse käteispuskuriin. Kuinka kätevää on maksaa sieltä esimerkiksi joku hajonnut pyykinpesukone tai yllättävä lasku.

Mun mielestä ratkaisu on yksinkertainen. Semmonen, että meidän jokaisen arkikulutus olisi sellaista, että siitä on varaa säästää hieman enemmän. Vaikka 20-50enemmän kuin nyt. Ja siirtää se raha selkeään paikkaan odottamaan niitä elämän yllätyksiä. Tai vaikka 1 euro viikossa. Tai joku muu omaan budjettiin sopiva summa. Pääasia että säästäisi edes jotain.

Oon yrittänytkin varovasti neuvoa näissä talousmurheissa painivia tuttujani, joista tuntuu että mitään ei jää säästöön. Olen ehdottanut budjetin tekemistä, ylimääräisten kulujen karsimista. Siis oikeasti ylimääräisten: esim. noutokahvit ym. Ja että säästäis joka kuukausi edes sen muutaman kympin.

Jotenkin se toisaalta myös turhauttaa itseä, että miten ihmiset eivät muka vaan saa säästöön rahaa vaan aina ollaan pulassa, kun jotain yllättävää sattuu. Ihmiset, joilla on paljon parempi palkka kuin minulla, eivät pärjää. Ihmiset, jotka eivät (tietääkseni) ole ulosotossa, eivät pärjää ilman luottokorttia tai kavereilta (jopa minulta) lainaamista.

Joskus salaa mietin, että mitenhän tän mun fiksaation talous- ja raha-asioiden hoitamiseen saisi hyödynnettyä. Että voisko siitä tulevaisuudessa tehdä itselle vaikka jonkin ammatin.

Hyvä mun on ulosottovelallisena, raha-asiani totaalisesti möhlineenä miettiä miten jotkut ei osaa säästää, vaan vinguttavat luottokortin joka kuukausi tappiin. Itsehän en edes luottokorttia saisi (vaikka en myöskään aio sitä ulosoton jälkeenkään hommata). Mutta on ulosotosta mulle ollut sellainen iso iso plussa että oon pakostakin ottanut raha-asioita omaan hallintaani. Ja oppinut budjetoimaan. Ja hurahtanut säästämään.


Toki ei mulla itselläkää ihan puhtaat jauhot oo pussissa, enemmän saisi olla säästössä. Laskeskelin että mulla on kuitenki semmonen 1500e yhteensä rahaa irroittaa, jos ja kun niitä yllätyksiä tulee vastaan. Eihän se kivalle tunnu vararahoihinsa kajota, mutta en usko että kivalle tuntuu sekään, jos ei ole varautunut ja joka toinen kuukausi tulot-menot laskelman tulos on negatiivinen.

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Solidate

Tässä jonkin aikaa sitten yksi kommentoija ehdotti, että järjestelisin velat Solidaten kautta. Eksyinkin sitten Solidaten nettisivuille ja täyttelin hakemuksen sinne.  Olisin päässyt heidän järjestelylaina ohjelmaan. Keskusteltuani heidän kanssaan, olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että maksan velkani pois mieluummin ulosoton kautta.

Syyt:

1. Maksuhäiriömerkintä säilyisi Solidaten lainassakin

2. Solidaten korko 8.9%, ulosotossa korko 7.0%.

3. Solidaten laina-ajan kesto 24kk, ulosotossa jäljellä 15kk. Eli nopeammin maksan ulosoton kautta velan pois. En tiedä olisiko Solidaten kautta voinut tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä.

4. Minun pitäisi allekirjoittaa järjestelylaina sopimus ennen kuin tiedän paljonko saisin veloista akordia (veloista anteeksi) vai saisinko ollenkaan. En halua tähän ryhtyä, koska jos allekirjoitan sopimuksen niin sitten olen siihen tietenkin sitoutunut. Enkä halua sitoutua siihen, ennen kuin saisin laskettua tai arvioitua kumpi vaihtoehdoista tulisi minulle edullisemmaksi.

5. Solidaten kautta järjestelylainaa hakiessa ei vielä allekirjoitusvaiheessa olisi kuitenkaan varmaa, onnistuisiko järjestely vai ei. Järjestelyn onnistuminen vaatii sen, että velkojat ovat valmiita tulemaan velkasummassa vastaan.


Solidate on siinä mielessä oiva vaihtoehto niille, jotka haluavat joustavampaa laina-aikaa pienemmillä kuukausierillä. Minun kohdalla tämä ei ole hyvä järjestely, koska haluan veloistani ja maksuhäiriömerkinnästäni nopeasti eroon.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Ulosottomaksut helmikuu 2020

Ulosottoon maksettu helmikuun palkasta 957.03e ja ylimääräisiä suorituksia 330e eli yhteensä 1287.03euroa

Ulosottovelka nyt 15 187.29 euroa  (oli tammikuussa 16 345.05e)

Ulosottovelka lyhenentynyt:  1157.76euroa

Taulukkomaksut: 24e

Korot: 105.27e (oon varmaan muuten laskenut tammikuun korot jotenkin hassusti, kun sain silloin alle 70e niitä, mutta nyt tää on sitä luokkaa mitä sen pitääkin olla tällä velkasummalla.)

Pra Suomen laina ulosoton ulkopuolella, sitä maksamatta 400e. (-100 tammikuusta)


Alla lainat eriteltynä, sulkeissa euromääräinen muutos tammikuuhun verrattuna

1.  Gothia Oy 421.55 (-357.99) Tähän maksoin 165e ylimääräisen suorituksen
   

2. West-Star Oy 721.33e (-476.18) Tähän maksoin toisen 165e suorituksen


3. Lowell 4642.43e (+25.72) 


4. KELA 464.28e  (+/- 0)


5. Intrum Debt 2593.99e (+12.82)


6. Ok-perintä Oy 2639.05e (+12.81)


7. Bondora 3704.66e (-702.68)



Tavoitteena olla ulosottovelaton 15kk kuluttua eli 15.5.2021! Siirsin tavoitettani kuukautta pienemmäksi viime kuussa. Tavoitteeseen pääseminen tarkoittaa sitä, että lainan pitää jatkossa lyhentyä keskimäärin 1013 euroa kuukaudessa.

Kuitenkin mun tavoitteena on myös, että ulosottovelka lyhenee 6kk aikana aina 6600e, eli 1100e/kk. Tällä hetkellä jaksossa 1/2020-6/2020 olen  tavoitetta edellä ja loppuina neljänä kuukautena velan tulisi lyhentyä keskimäärin 854e/kk. Helpon kuuloinen homma, mutta katsotaan nyt miten tää menee. Voi olla että jos tää puolivuotistavoite sujuu hyvin, niin aikaistan velattomuustavoitettani vieläkin aikasemmaksi.

Tuntui budjettia tehdessä melko pahalta maksaa ylimääräiset suoritukset. Jotenkin ois ollu kiva kun se 330e ois ollut laittaa vaikka säästötilille matkustelua varten. Mutta mun pitää muistaa mun prioriteetit nyt tiukasti ja keskittyä tähän velkojen maksuun ensisijaisesti. Sitä paitsi mulla on säästössä aika turvallisen oloinen summa jo rahaa. Yhteensä kaikissa eri paikoissa (s-tili, nordnet, säästötili, käteinen) yhteensä n. 1700 euroa. Aika bueno.

Ja nyt kun tätä taulukkoa pääsi tekemään, niin tuntuuhan se taas aivan mahtavalle että velka lyhenee tavoitetahtia nopeammin!

lauantai 15. helmikuuta 2020

Budjetti 14.2-12.3.2020


Palkka 2780e

Ulosottoon 957e

Jää 1823e

Pakolliset:
Vuokra 420e
Terapia 120e
Pra Suomi 100e
Puhelin 30e
Netti 17e
Opintolainan korot 10e
Yht 697e, jää 1126e

Muut:
Käyttö 396e
Ylimääräiset suoritukset ulosottoon 165+165=330e
Bensa 150e
Taloustili 150e
Säästötili 100e
Yht 1126e, jää 0e

Aika peruspalkka ja perusbudjetointi. Laitan säästötilille käteispuskurin tilalta rahaa kesän matkoja varten. :)


Sen verran viime kuusta seurasin budjetin toteutumista että kokonaisuudessaan jäin 37e plussalle, sekin plussa meni säästötilille reissurahaksi. Mutta siis aika tarkkaan mää näköjään osaan hahmottaa mun budjettia, kokonaisuuksissa tulee heittoa jonkin verran lähinnä bensaa menee yleensä yli 150e/kk (hemmetti ku pitääki ajella autolla töihin). Sen nipistän yleensä sit tuosta käyttörahasta. En tiedä pitäskö pilkkoa käyttöraha osiin esim. hygienia, työeväät ja lounaat, kahvittelu, viihde jne. Mutta mun mielestä mulla toimii könttäsumma hyvin niin taidan pitää sen könttänä. Kun kuitenki kuukaudet on niin erilaisia keskenään, käyttöraha jakaantuu miten millonki sattuu jakaantumaan. :D








perjantai 7. helmikuuta 2020

Anteeksi antaminen

En oo vieläkään täysin antanut itselleni anteeksi, enkä oo vieläkään ihan täysin sinut tän ulosotossa olemisen kanssa. Ulosotossa oppii elämään, pakkokin tietysti oppia. Mut siihen salailun ja ns valkoisten valheiden keksimiseen ei totu. En totu siihen, kun joku esim. työkaveri, kysyy miksette muuta jo omistusasuntoon ja selostan jotain epämääräistä vastaukseksi. En totu siihen, kun joku kaveri ehdottaa reissua johonkin aasiaan ja joudun kieltäytymään. Ja sitten niitä ihmettelyjä, sullahan on hyvä palkka, miten sä nyt et raaski yhtä parin tonnin reissua ostaa..

Mutta kova tarve mulla on nyt ollut sitä itselle anteeksi antoa opetella. Löysin semmosen nettisivuston, kuin tuulikkisaaristo.fi ja olen nyt opetellut iltaisin sanomaan itselleni ääneen: annan itselleni anteeksi. Se voi kuulostaa typerälle, mutta mulla on semmoinen pieni olo siitä, että se auttaa. Lisäksi hänellä on muutamia kirjoja, joita aion etsiä kirjastosta seuraavan kerran kun sinne (ensi viikolla) eksyn käymään.

Itselle on paljon vaikeampaa antaa anteeksi kuin muille. Vaikka olen ollut nyt tosi kauan jo pelaamatta, olen hoitanut velkoja niin hyvin kuin pystyn, saan säästettyä rahaa ja hoidan itseäni ja omaa mieltäni käymällä terapiassa, niin silti. Mä syytän itseäni.

Itsensä syyttely on aika turhaa ajatustyötä ja se lyö mieltä ajoittain tosi matalaksi. Itsensä syyttely nostaa päätään aina silloin, kun alan pohtimaan paljonko rahaa voisi olla säästössä ja mitä kaikkea mää oisin näillä ulosottoon maksetuilla oppirahoilla voinut tehdä tai miten paljon oisin voinut säästää ja sijoittaa. Tyhmintä itsensä syyttämisessä on se, että se nostaa päätään yleensä aina silloin, jos mieli on muutoinkin matala. Tällä hetkellä mun mieli on hyvä, mutta tää aihe on pyörinyt mielessä jo pitkään, joten päätin nyt kirjoittaa semmosella hetkellä, kun se tunne ei ole päällä. Ettei niin mahdottoman synkkää tekstiä tule.

Se on kurja tunne. Kun et osaa antaa itsellesi anteeksi. Kuitenkin, olen sen verran mennyt eteenpäin prosessissa, että nykyään mä haluan antaa itselleni anteeksi. Ennen mä koin, että itselle ankarana olo ikään kuin kuuluu asiaan ja rankaisin itseä tietoisesti niistä virheistä, mitä mää aikoinaan tein. Yhtenä rankaisukeinona toimi muun muassa se, että en saanut ostaa itselleni yhtään mitään ylimäräistä. En saanut tuntea iloa ja onnistumisia. Jos mun mieli pyrki tommosia tunteita tuntemaan, niin heti joku ääni päässä torppasi ilon ja riemun. Sysäsi siihen päälle sen ajatuksen, että äläpä nyt haihattele,oot ulosottovelallinen, arvoton, olet mokannut elämäsi. Onneksi noista ajatuksista olen 99%:sesti päässyt eroon ja osaan iloita jo aidosti.

Nyt on semmoinen olo, että kohta alkaisi olemaan anteeksi annon aika. Hyväksyä ihan kokonaan se mitä on tapahtunut. Ulosottoakin on enää reilu vuosi edessä, haluan elää elämääni jatkossa ilman sitä syyttelyä ja jossittelua. Elämä meni mun kohdalla tällee ja oon saanut ainakin valtavan määrän oppia talousasioista sekä siitä, miten mä pystyn selviämään elämässä eteenpäin taustastani huolimatta. Olen myös tajunnut, että elän aika lailla semmosessa putkessa. Jotenkin oon tähdännyt vain niin kovin siihen, että ulosottovelka on maksettu ja rakentanut päähäni semmoisen harhan, että kun se loppuu niin elämä on vaan auvoista ja ihanaa.

Vaan eihän se sillee mene. Aina on elämässä niitä iloja ja onnistumisia. Mutta myös vastoin käymisiä. Sekä taloudellisia että ihan muunkin elämän osalta. En voi elää mun elämää sitä varten, että sitten kun. Elämä on tässä ja nyt. Minä elän ja hengitän, tässä ja nyt. Haluan oppia tekemään sitä ihan kokonaisvaltaisesti. Ilman sitä turhaa jossittelua ja itsensä syyttelyä.


Haluan joku päivä katsoa peiliin ja todeta, että hei, siinähän on ihan loistava tyyppi! Jotenkin musta tuntuu, että jo tän tekstin kirjoittaminen auttaa mua ajattelemaan asiaa laajemmin. Ja on alku johonkin uuteen, parempaan. :)

Toivottavasti teksti ei oo liian sekavaa, tuli tämmösenä ajatuksenvirta tyyppinen nyt tästä...

Suositut tekstit