Lehdessä

Taloussanomiin ilmestyi tänään minusta kertova lehtijuttu.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006300842.html

Mielestäni juttu oli hyvin kirjoitettu ja itsessään koko haastattelun teko sai mut ajattelemaan tuota, miksi mun on niin vaikea antaa itselleni anteeksi.

Toisaalta se anteeksiantamattomuus vaikuttaa siihen, että pyrin maksamaan ulosottovelan pois niin pian kuin suinkin. Mutta toisaalta velkojen maksamisen jälkeenkin olen edelleen minä, se sama ihminen joka on pelannut ja ollut ulosotossa. Oma sisäinen mieli ei varmasti muutu kuin taikaiskusta velkojen maksamisen jälkeen.

Asiaa on juteltu terapiassa ja olen ehkä pieniä askeleita ottanut sillä tiellä eteenpäin siinä mielessä, että en jatkuvalla syötöllä enää yksin ollessani soimaa itseäni vaan koetan ajatella myös positiivisesti itsestäni. Se on helppoa kun on tekemistä tai muiden seuraa, mutta yksin ollessa ajatukset kääntyvät herkästi itsesyyttelyn puolelle.

Sinänsä on hassua, jos joku muu on ulosotossa ja kommentoi esimerkiksi tätä blogia niin en ikinä koskaan ala ihmettelemään tai mollaamaan sitä ihmistä edes mielessäni. Vaan koetan tsempata ja auttaa eteenpäin. Sitä samaa tarvitsisin opetella itsellenikin sanomaan: olet ihan hyvä ja arvokas ihminen, sinä pärjäät ja osaat ja joo mokasit, mutta korjaat asiat pikkuhiljaa.

Työmaata oman mielen kanssa vielä on, mutta hiljalleen. Viime viikolla kävin itsekseni saunassa ja en tiedä kuulostaako hölmöltä, mutta päätin ajatella itsestä kaikin tavoin positiivisesti ja myös kuoria ja rasvata ihoa ja nauttia siitä, kun on hyvä olla. Ja se hyvä olo ei ollut kallista, lähinnä vaati keskittymistä omiin positiivisiin piirteisiin. Nyt tavoitteena onkin viettää ainakin kerran viikossa hetki itseni kanssa positiivisesti itsestäni ajatellen. Ehkä se joskus vielä tulee ihan automaattisesti tavaksi ja itselleen oppii antamaan anteeksi.

P.s. Aivan mahtavaa kun on lunta! :)